torstai 3. joulukuuta 2015

Luukku 4.

Novelli!

Kello on neljä aamuyöstä. Herään ja katson ympärilleni. Näen vain pimeää. Kurkistan ikkunasta ulos ja näen ihanat valkoiset kinokset, jotka ovat peittäneet syksyn harmaan maan alleen. Pieni tuulahdus koskettaa kasvojani ikkunan raosta, hymähdän ja kääriydyn takaisin lämpimän peittoni alle. Ajatella, että enään 21 päivää jouluaattoon. 

Sinä yönä näin kummallista unta. Aivan kuin pieni kulkunen olisi kilissyt. Se tuntui niin aidolta. Näin upean vuonohevosen laukkaavan lumisessa hangessa, joka pysähtyy yllättäen. Sen sieraimista tuprusi höyryä joka hävisi pakkas taivaalle. Revontulet liehuivat taivaalla peittäen tuhansia tähtiä alleen. 

Tarkoittikohan tämä uni jotain erityistä?

...jatkuu...

-Fede

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti